Kotiin päästyäni vietin
loppuloman tavaten ystäviäni ja lueskellen aiheesta josta olin
kiinnostunut Raunon tavattuani; jälleensyntymästä, jonka mukaan
ihminen kuoltuaan syntyy uudestaan toisena henkilönä. Olin
leikitellyt ajatuksella että Rauno ja minä olisimme tunteneet
toisemme edellisessä elämässä ja sen tueksi luin lähes
sairaalloisesti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. En voi kieltää
etteikö uusi pakkomielteeni olisi häirinnyt minua mutta uskottelin
itselleni että käsiteltyäni aihetta kyllästymiseen asti, se olisi
entinen ongelma.
Pian tulikin aika palata
takaisin töihin, viikot matelivat puuduttavasti ja työnarkomaanista
oli tullut itsensä vastakohta, kunnes eräänä päivänä töissä
ollessani minuun iski tuttu kaipuun tunne. Tuntui kuin Rauno olisi
ollut läsnä. Seurasin vaistoani kulkien pitkin sairaalaa tunteen
vahvistuessa kahvion kohdalla. Päätin pitää kahvitauon huolimatta
siitä mitä kollegani sanovat ja suuntasin kassalle hakemaan kupin.
Kahvio oli muuten tyhjä lukuun ottamatta kovaa meteliä pitävää
lapsiperhettä. Yritin pälyillä ympärilleni mutta Raunoa ei
näkynyt. Kuitenkin tunsin edelleen jonkun voiman vetävän minua
magneetin lailla puoleensa ja annoin jalkojeni viedä. Askeleeni
johtivat minut kahvion nurkkapöytään, jossa istui hoikka,
hermostuneen oloinen alle kolmissa kymmenissä oleva nuori mies.
”Mitä jos se on
tarttunut mulle? Mitä mä teen? Mä tapan sen tyypin. HIV. Älä ala
itkemään ei jumalauta.” Kuulin hänen äänensä, ja samoin kuin
Raunon kohdalla, suu ei liikkunut. Tilanne ei tuntunut yhtään
todelliselle ja pelkäsin että olen oikeasti seonnut mutta en
pystynyt hillitsemään enää itseäni. Mies kiinnitti huomionsa
minuun vasta kun istuuduin häntä vastapäätä pöydän ääreen.
Sanomatta mitään tuijotin häntä suoraan silmiin ja päätin
testata teoriaani telepatiasta.
”Tiedäthän että sä
joudut odottamaan viikon niitä tuloksia?” Ajattelin pitäen
katsekontaktin.
”Mitä helvettiä?”
Kuulin miehen ajattelevan. Koko tuleva keskustelumme käytiin
ajatuksia lukemalla.
”Mä tiedän että tää
on tosi outoa, aika uutta mullekin. Ootko sä tavannut muita jotka
pystyy tähän”
”En.. Voiko HIV tai AIDS
aiheuttaa mielisairauden?”
”Et sä ole hullu. Mikä
sun nimi on?”
”Eero”
”Mä oon Eeva. Joko sä
kävit siellä testeissä vai ootatko just sitä.”
”Kävin vähän aikaa
sitten. Piti tulla istumaan vähäks aikaa..”
”Mun pitää mennä
takas töihin mut haluan selvittää tän jutun tarkemmin et mistä
tässä on kyse. Olisitko sä halunnut jutella vielä myöhemmin
lisää?”
Vaihdoimme Eeron kanssa
numeroita ja palasin töiden ääreen. Sovimme tapaavamme samana
iltana.
Heti vuoroni päätyttyä
soitin uudelle tuttavuudelleni ja kutsuin hänet kotiini jossa
kerroin hänelle aikaisemmasta tapaamisestani Raunon kanssa ja
kokemastani ihmeellisestä tunteesta.
”Niin, vähän kuin
palaisi pitkän matkan jälkeen takas kotiin” Eero mietti
yrittäessään etsiä mukavaa asentoa nojatuolissaan.
”Kliseistä mutta totta”
Katsoin häneen ja molemmat hymähdimme.
”Mitä mieltä sä oot
tästä? Tai siis selvästikin me näköjään pystytään lukemaan
ajatuksia, mutta ei kaikkien.. Sä ja Rauno ootte ainoat. Tää on
vaan niin outoo”
”Ei mitään hajua. En
oo ehtinyt sulattelee asiaa vielä saati sit arvuuttelemaan mitä tää
on. Mut hyvä saada muuta ajateltavaa ton HIV kuumottelun tielle”
”Mä oon lukenu sen
Raunon jutun jälkeen aika paljon jälleensyntymisestä. Ehkä me
ollaan tunnettu entisessä elämässä tai jotain.”
”Kyl mäkin jotain
tiedän siitä, mut en oo kuullu ikinä et siihen liittyis
telepatia.”
”Sama täällä ton
telepatian osalta.”
”Hei, laita kone päälle.
Yritetään ettiä netistä lisätietoo tai jos sieltä löytyis joku
joka tietäs. Onhan näitä.. mitä nää nyt on..”
”Meedioita? Huijausta ne
on, mut yritetään”
Vietimme koko illan etsien
netistä lisätietoa ja haravoiden eri ”asiantuntijoiden”
joukosta potentiaaliset ehdokkaat joita tapaisimme. Ilokseni Eero oli
yhtä kiinnostunut selvittämään asiaa kuin minä, ja jo parin
päivän aikana ehdimme tavata kolme ehdokasta, joista kaikki
paljastuivat huijareiksi. Neljäntenä päivänä töissä ollessani
huomasin saaneeni tekstiviestin Eerolta:
”Nyt saattoi tärpätä!
Soita heti kun pääset töistä!” Ja taas kärvistelin loppuvuoron
kireänä kuin viulunkieli. Pukuhuoneessa kaivoin kännykän esiin ja
soitin Eerolle, en malttanut odottaa edes siihen asti että pääsen
ulos asti. Kävi ilmi että Eero oli löytänyt yhteyshenkilön, joka
asui Egyptissä ja tiesi näistä asioista enemmän kuin kumpikaan
meistä kahdesta. Oli sanomattakin selvää että keskustelisimme
hänen kanssaan jo tänä iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti