Artun todellisuus osa 3

Linda

Päätin lähteä aamulla tavallista aikaisemmin lenkille saadakseni omaa rauhaa sillä olin edellisenä iltana lukenut Facebookista exäni Artun veljen Esan kuolleen traagisessa auto-onnettomuudessa. Vaikka en ollutkaan kuullut Artusta riitaisan eromme jälkeen, minusta tuntui todella pahalle hänen puolestaan, varsinkin kun välimme olivat jääneet niin huonolle tolalle. Suunnittelin yllättäväni Saastamoisen tekemällä lettuja aamupalaksi, mutta tullessani kotiin kuulin makuuhuoneesta ääniä ja päätin ensin käydä katsomassa joko Saastamoinen olisi hereillä. Siellä odottava näky järkytti mieltäni perin pohjin ja vertahyytävä kiljaisu kohosi kurkustani. Katsoin vuoron perään Saastamoisen tohjoksi hakattua päätä ja sängyn vieressä seisovaa exääni Arttua. Ehdin kääntyä juostakseni karkuun kunnes tajuntani pimeni.

Heräsin jomottavaan kipuun takaraivossani ja havaitsin pian että minut oli sidottu ilmastointiteipillä keittiöntuoliin ja Arttu istui itseäni vastapäätä verinen vasara kädessään. Vaikka Artussa oudot puolensa olikin, en koskaan ollut nähnyt häntä niin sekavana. Hänen kasvoillaan oleva ilme oli kuin parodiaa hänen edesmenneestä veljestään. Ilmeisesti olin ehtinyt olla tajuttomana pitkän tovin, sillä Arttu oli odotellessaan ehtinyt sivellä kasvoihinsa itseruskettavaa voidettani. Tunsin oloni hyvin uhatuksi katsoessani hänen vitivalkoisen kaulansa kannattelevia ruskeita, Lauri Tähkämäisesti virnuilevia kasvojaan. ”Arttu.. mitä sä oot menny tekemään?” Kysyin kauhusta värisevällä äänellä. Arttu katsoi minua hämmentyneenä ja vastasi rauhallisesti. ”Arttu ei ole täällä.. Etkö ole yllättynyt että olenkin elossa?” Nyt minä olin vuorostani hämmentynyt.